Viimeinen ranta

Viimeinen ranta

Venäläinen iskelmä,venäläinen haitari, pop,suomalain pop,haitari,mandoliini,Melankolia,Romanttinen,Tunnelmallinen,Mieslaulaja,Keskitaso,Nostalgia,Melodinen,suru,Korvaherkkua,tansittava,Tunteikkaan syvä ääni

00:00 / 00:00

Your friends are using AiMusic.la to generate music, listen to it! You can also generate your own music!

Lyrics

On ilta kylmä, ja tuuli kääntyy luoteeseen Se kantaa muistot kauas mustaan veteen. Sä olit valo, joka sammui hiljalleen Nyt tyhjä laituri vain jää mun eteen. Sä olet poissa, on rannat peitossa jään Ja lumi vaimentaa mun huudon yksinään. Sä olit kaunis, kuin sammuva aamunkoitto Vain hetken laina, jonka kohtalo vei pois. Nyt sielussani soi se vanha surun soitto Kuin kuoro kirkon, joka kaukaa kutsuis. On askel raskas, ja tie on peitossa yön Mä kannan taakkaa, tän rikkinäisen sydämen työn. Mutta jossain sielun pohjalla, on arojen ikävä Se katkeransulo, niin hiljainen ja väkevä. Soi haitari, se itkee meidän puolestamme Sitä kaihoa, jota emme koskaan jakaneet. Tää rakkaus on vanki omien muistojemme Kuin joet, jotka jäätyivät ja lakkasivat juoksemasta. Oi rakas, vaikka nimesi huutaisin tuuleen Sä jäit sinne, minne askeleeni eivät enää yllä. Nyt tyhjään lasiin vain katseeni upotan Se on malja, joka ei koskaan täyteen tule. Vain muistot tuskasta mä hiljaa punon Eikä jäätynyt rinta enää rakkaudesta sula. Kuin sammuva hiillos on katseesi tuo Joka vieläkin yössä mun luokseni ui. On rajat vedetty, on verhot jo suljettu Vain tuulessa soi se vanha ja tuttu laulu. Me olemme kaksi, jotka on pois kuljetettu Nyt seinällä roikkuu vain tyhjä ja harmaa taulu. Mut vaikka on tie päättynyt, on kaipuu se ikuinen Suomalainen suru, niin syvä ja totinen. Valkoiset koivut rannalla seisovat hiljaa Ne itkevät lehtiään, kuin elämän viljaa. Ei paluuta ole, on silta jo poikki Vain ikuinen kaiho mun rinnassani loikki. Soi haitari, se itkee meidän puolestamme Sitä kaihoa, jota emme koskaan jakaneet. Tää rakkaus on vanki omien muistojemme Kuin joet, jotka jäätyivät ja lakkasivat juoksemasta. Oi rakas, vaikka nimesi huutaisin tuuleen Sä jäit sinne, minne askeleeni eivät enää yllä. Sä jäit... Sinne missä lumi ei sula.